Finlandia-palkintoehdokkaat 2004

julkistettu 18.11.2004

Valintalautakunnan puheenjohtaja Tuula Uusi-Hallila

Finlandia-palkinnon valintalautakunta on saanut tehtävänsä päätökseen. Ehdolle lähetettiin 114 romaania, joista 13 on ruotsinkielisiä. Näistä lautakunta on nimennyt kuusi teosta tavoittelemaan Finlandia-palkintoa. Valinnan ovat tehneet elokuvaohjaaja Claes Olsson, toimittaja Seppo Puttonen ja äidinkielen opettaja Tuula Uusi-Hallila.

Tämän vuoden ehdokaskirjoista vahvana valtaväylänä erottuvat historialliset romaanit. Kyse ei ole vain lähihistoriamme uudelleen tulkinnasta, vaan katseet ulottuvat paljon kauemmaksikin menneisyyteen. Tässä kotimainen proosamme liittyy muuallakin Euroopassa tuttuun suuntaukseen: kun elämä samankaltaistuu, kansakunnan omaleimaisuutta etsitään menneisyydestä. Emme ole tästä pahoillamme. Etäiseen aikaan ja joskus myös kaukaiseen paikkaan sijoittuvat teokset yltävät usein kerronnaltaan kiinnostaviin ratkaisuihin. Hyvä historiallinen romaani kertoo myös nykyajasta.

Menneisyyteen kurkottelu näkyy myös yksilötasolla. Romaanin kerronnassa tämä merkitsee usein paluuta lapsuusmuistoihin tai aikatasojen vuorottelua niin, että menneisyydestä etsitään yhtymäkohtia omaan elämään. Onnistuessaan tämä syventää henkilökuvausta.

Suomalainen romaani puhuu myös nykyihmisen arkisesta todellisuudesta. Kirjallisuuden perusteella nuorilla aikuisilla on vaikeuksia asettua aloilleen, ja jos he lopulta sitoutuvat läheiseen ihmissuhteeseen, sitten ongelmat vasta alkavatkin. Lasten kanssa arki on raskasta, ja pian elämää sävyttävät uskottomuus, avioeron uhka ja lopulta avioerosta toipuminen. Paljon vähemmän romaanit puhuvat ihmisen suhteesta työhön, vaikka työuupumuskin on mukana ainakin sivujuonteena.

Valintalautakunnalla on ollut mieluisa tehtävä tutustua laadukkaaseen kotimaiseen proosaan. On ollut ilo lukea vivahteikasta, moneen tilanteeseen taipuvaa suomen kieltä. Myös ruotsinkielinen kirjallisuus yltää tänä vuonna niin määrällisesti kuin laadultaan poikkeuksellisen korkealle.

Kilpailumenestyksen kannalta hyvä kirjavuosi koituu valitettavasti monen kirjailijan kohtaloksi: kuuden kirjan joukkoon ei mahdu enempää kuin puolen tusinaa teosta. Niiden valinta tuntui lopulta kohtuuttomalta tehtävältä. Valintapäätöstä tehdessämme olemme yksittäisen teoksen merkityksen lisäksi yrittäneet pitää huolta siitä, että kokonaisuus on edustava. Olemme tehneet yksimielisen päätöksen ja luotamme siihen, että nyt esiteltävät teokset tuovat lukijoita myös muille, erittäin laadukkaille romaaneille. Ehdokaslistamme on seuraava:

Pirjo Hassinen: Kuninkaanpuisto (Otava)

Pirjo Hassisen Kuninkaanpuisto pohtii omaperäisellä tavalla valtaa ja rakkautta. Romaanin minäkertoja on fyysisesti vammautunut, mutta hän hallitsee ympäristöään rahan ja tekniikan avulla. Toisena johtoaiheena romaani käsittelee kirjallisuudessamme uutta näkökulmaa, naisen oikeutta rakastaa vierasta lasta. Kerronta pysyttelee samassa paikassa, mutta laajenee ajallisesti viime vuosisadalle. Hassisen ilmaisuvoimainen kieli kutoo tarinat yhteen yllättävällä tavalla.

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani (Teos)

Mikko Rimminen kuvaa esikoisromaanissaan Pussikaljaromaani kolmea nuorta, joutilasta miestä yhden päivän ja yhden yön aikana. Tapahtumapaikkana on Helsingin Kallio, joka rajauksineen ja mahdollisuuksineen kasvaa kirjan yhdeksi henkilöksi. Näennäisesti romaanissa ei tapahdu mitään, mutta näiden henkilöiden elämän merkitys on juuri olemisessa, ja heidän loputon leukailunsa on osoitus heidän yhteenkuuluvuudestaan. Rimmisen kerronta on rikasta, sananvalinnat omaperäisiä ja lauserakenteet huikeita.

Asko Sahlberg: Tammilehto (WSOY)

Asko Sahlberg tutkii romaanissaan Tammilehto sattuman osuutta ihmisen kohtalon määrääjänä. Vuoden 1918 tapahtumat tarjoavat kehyksen vihan ja koston tarkastelulle, mutta historiallisesta aiheestaan huolimatta romaani puhuu ihmisen peruskokemuksista. Sahlbergin romaanin kiinnostavuus perustuu sen kerrontatekniikkaan: lukijan käsitys henkilöiden elämännäkemyksestä syvenee luku luvulta. Tärkeimmäksi teemaksi nousee lopulta ihmisen tarve saavuttaa sovinto ja armo.

Helena Sinervo: Runoilijan talossa (Tammi)

Helena Sinervo rakentaa runoilijan talonsa kauniisti, viisaasti ja myötäymmärtävästi. Runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämään perustuva teos on varsin poikkeuksellinen tarina yksinäisyydestä, rakkaudesta, hulluudesta ja ystävyydestä. Sinervo houkuttelee lukijaa katselemaan maailmaa Mannerin silmin parin vuoden ajan 1970-luvun alussa. Hyvin henkilökohtaisesti Mannerin sisäisten ajatusten kautta kerrottu tarina tekee Sinervon romaanista tämän vuoden yllätyksellisimmän.

Jari Tervo: Myyrä (WSOY)

Myyrä on monitasoinen ja mielikuvituksellinen romaani vallasta ja pahuudesta. Se alkaa vuoden 1918 teloituksista Haminan valleilla, jossa Urho Kekkosen näköinen nuorukainen oli onnekkaammalla puolella. Tästä mieleen jäänyt syyllisyys on yksi Tervon kirjan motiiveista, joka ajaa lahjakkaan korkeushyppääjän vallan ytimeen sovittamaan sapelinterätanssilla tekonsa.

Mitä korkeammalle Kekkosen ja etsivä Jura Karhun matka etenee vallan keskiöön, sitä pahemmiksi käyvät synnit. Vallan alaportailla neuvottelevien virkamiesten lihan ja hekuman synnit ovat pieniä, mutta vallan huipulla olevat Tervo luokittelee pettureiksi ja valehtelijoiksi. Oman maan kansalaisten murhaaminen ja maanpetos ovat synneistä pahimpia. Tervon kielellinen taituruus taivuttaa mahtavaksi kronikaksi niin historialliset päiväkirjamerkinnät kuin diplomaattisissa neuvotteluissa salakareja välttelevän politiikan kielen.

Erik Wahlström: Den dansande prästen (Schildts)

Erik Wahlströms debutroman Den dansande prästen är en färggrann berättelse om vår folkskolefader Uno Cygnaeus och hans århundrade. Wahlström krossar modigt gipsbysten Cygnaeus och lyfter fram med varm ironi människan Cygnaeus, både hans vackra och mindre vackra sidor. I romanen beskriver Wahlström med ett komiskt berättargrepp 1800-talet och dess religiösa och politiska atmosfär. Romanen presenterar med ett språkligt flyt flera originella bipersoner, så som revolutionsivraren och uppfinnaren August Soldan, indianslaven Tsamon och Finlands första kvinnliga magister Emma Irene Åström.

Erik Wahlströmin esikoisromaani Tanssiva pappi on värikäs kertomus Suomen kansakoululaitoksen isästä Uno Cygnaeuksesta ja hänen ajastaan. Erik Wahlström lyö rohkeasti palasiksi Cygnaeuksen kipsipystin ja luo lempeän ironisella otteella kuvan Cygnaeuksesta ihmisenä, joka ei ole läpeensä paha eikä hyvä. Romaanissaan Wahlström piirtää myös hulppean kuvan 1800-luvun uskonnollisesta ja poliittisesta ilmapiiristä. Romaanin kielellisesti soljuvan kertomuksen omaperäisiä sivuhenkilöitä ovat vallankumousintoilija ja keksijä August Soldan, intiaaniorja Tsamon ja Suomen ensimmäinen naismaisteri Emma Irene Åström.